Elää tai vain olla olemassa 4: Olen tyytyväinen?

Saattaa hyvinkin olla, ett?kirjassa kuvattu osoittautui hieman ytimekk鳵ksi, mutta kaikki tapahtui niin kuin siell?on kerrottu. Toki muistelmia on paljon, ja ehk?n鄜ss?voisi sanoa, ett?se on normaalia el鄝鳵, mutta se on my飉 n鄢emys siit? miten koin olemassaoloni. Mutta se ei tarkoita, ett?syyt鄚 ket鳵n ymp酺ill鄚i tai mit鳵n sellaista, kaikki perustuu omiin p鳵t闥siini. En kyennyt tuolloin arvioimaan, olivatko he oikeassa vai v鳵r酲s? vasta j鄟kik酹een. Se oli my飉 95-prosenttisesti minun p鳵t闥seni tehd?se n鄜n. Toinen kysymys on, olisinko antanut itselleni kertoa jotain vai en. Mutta se, mik?varmasti seuraa minua el鄝鄚i loppuun, miss?muodossa tahansa, on se, ett?ihminen ajattelee hahmomurhaa saadakseen ehk?vauhtia uralleen. Jos tosiasiat, ei arvioita, olisi siirretty rahoituksesta oikeuslaitokseen tuolloin, el鄝鄚i olisi luultavasti mennyt eri tavalla. Vaikka t酲t?syyst?p鳵tett鄜siin syyllistyneeni joihinkin lakirikkomuksiin, olen vakuuttunut siit? ett?olen syyt霵 el鄝鄚i loppuun asti. Olin p鳵tt鄚yt, ett?suojelen poikaani l鄣estymistapallani. Mit?ikin?ajatteletkaan, olen p鳵tt鄚yt, ett?olen oikealla tiell? muuten poikani ei ehk?ole elossa t鄚鳵n.