Aslak

Aslak syntyi 7.7.1934 Lapissa Saamenmaalla. Lapinsodan melskeiss?Aslak Rakka j鄜 orvoksi. Tamperelaiset Bj顤kbergit, Aslakin adoptiovanhemmat antoivat nuorukaiselle uuden nimen Aleksander. Valitettavasti kaikki paha toistui 50-luvulla. Aleksander j鄜 uudelleen orvoksi. Niin Aleksanderista eli Santeri Bj顤kbergist?tuli Tervahaudan kyl鄚 erakko. Taitonsa Santeri oli perinyt saamelaiselta is鄟t鳵n, k銛t飉s鳵n h鄚ell?oli rumpu, ainoa muisto is酲t鳵n. Vanha rumpu kantoi mukanaan jotain kirousta, ainakin Aslak aavisteli sellaista. Vankilaan jouduttuaan Santeri kirjoitti v酺ikk鳵t muistelot el鄝酲t鳵n. Saatuaan ty霵s?valmiiksi h鄚 p鳵tti kuolla. Se olisi ainoa keino p鳵st?pois vankilasta. Kuolemansa j鄟keen Santeri tulisi k銛tt鄝鳵n alkuper鄜st?nime鳵n Aslak. Aslak jatkaa siit? mihin Santeri j鄜. Kuolemasta. Erin鄜sten kiperien k鳵nteiden p鳵tteeksi Aslak p鳵see Tervahaudan kyl鄟le Santerin Lappiin. Aslakilla on edess鳵n velvoitteita. Lupaukset on t銛tett銥? ehdottomasti! Niist?pidet鳵n kiinni. Vankilassa vainajat olivat tunkeutuneet Santerin uniin, vainonneet y?y霵 per鳵n. Viikkoja. Lopulta Santeri oli joutunut taipumaan, antoi periksi, jotta painajaiset vihdoin p鳵ttyisiv酹. Vainajat olivat saaneet Santerilta lupaukset. Oli tiedossa, ett?Santeri oli mies, joka tunnollisesti pit鳵 lupauksensa. Aina. Aslakinakin. Erikoisen rumpunsa ja harvinaisten taitojensa avulla Aslak ottaa yhteyden tuonpuoleiseen, ilman tarkempia tietoja ei lupauksia voisi t銛tt鳵. Lennokas tarina valottaa pienen ihmisen n鄢闥ulmaa ahneuteen. Aslakilla on hyv?syd鄚, h鄚 tahtoo omalla persoonallisella tyylill鳵n pelkk鳵 hyv鳵 kaikille. Paitsi ahneille.